Deittiskene
Aikalailla vuoden deittailleena vanilla maailmassa on avannut pitkään parisuhteessa olleelle melkoisen viidakon. Oon aatellut, että kokemus se on se huonokin ja kaikesta voi oppia. On ollut ohareita, seisokin laskua, kaikki varmaan näitä kokeneet. Mut on ollut myös loistavaa kemiaa, nautintoo, mut jotenkin se ei ole kantanut kuin hetken. Kun et hae parisuhdetta, pikemminkin seksisuhdetta, on mun myönnettävä, että ihmissuhde on silti paras nimitys sille mitä kaipaan. Et olis ihminen ihmiselle. Kova miellyttämisen tarve minussa laittaa kuuntelemaan sen toisen toiveita. Saisinko tuon kinkeistä jotakin itselleni. Osaisiko tämä ihminen hivellä pakaravaon lisäksi mielen sopukoita, josta se intohimo ja kiihko oikeasti kumpuaa. Monesti toivon, et mussa olis sellainen taikanappula josta vääntää itsensä moodiin, jossa estot häviää ja hetkessä elämisen taito olisi läsnä. Tietyllä lailla pääsen tähän moodiin, mut viime aikoina oon huomannut estojen kasvavan. Jep hienoa, ennen kuin ees oon päässyt